Olipas ihana tulla koulusta kotiin kun koiruus heti ovella hymyillen vastassa, mikäs sen mukavempaa. :)
Tänään Camilla sai leikkiä (riehua) saman henkisen koiruuden kanssa lenkkimatkalla, eikä siitä ois millään päässy lähtemään, lopussa oli pakko jo raahata koiraa mukanaan.

Olen miettinyt tässä jo jonkin aikaa toista koiraa, Camillalle kaveri kun se niin rakastaa kavereita. :) On vain pieni pelko takaraivossa, että mitäkähän siitä tulisi, rauhoittuisiko neiti vain meniskö vielä alemmas pennun tasolle? Tuo onkin hyvä kysymys. :)
Mutta toisaalta taas olen välillä tullu siihen tulokseen, että nyt ei ole toisen koiran aika, paremminkin sitten vuoden tai parin päästä, jos Camillakin ois jo hiukan rauhoittunut ym..
Ja rotukaan ei olisi vielä täysin varma, oisko se sekarotuinen vai ihan puhdas. Haluaisin ehkä sellaisen sylikoiran kun Camilla taas on sen verran isompi ettei sitä noin vain syliin otetakkaan, mutta jäisköhän se sitten neidin "jalkoihin"..? No mutta onha tässä aikaa miettiä asioita, kylläpä tämäkin asia selkenee sitten kun on "tosissaan" hankkimassa toista koiraa.

Hyvää loppuviikkoa!

Ps. Pääsinpäs pääsykokeisiin.. ;P